Arca Fabulorum - Tarina-arkku

Tervetuloa seikkailulle blogiini! Täällä skaala on niin laaja, että löytyy asiaa ihan kaikkialta! Aina esim. kirjoja rakastanut olen, sillä ne avavaat niin monet ovet! Oi tapoja, oi kulttuuria ja historiaa, joita kirjallisuudesta ja hyvistä leffoista tai sarjoista saa! ... Arca Fabulorum - Tarina-arkku, täynnä tarinoita ja pursullaan ideoita.
-peace & love, and respect to you all-

maanantai 26. syyskuuta 2016

Max Manner: Bandiitti [2014]

Luin juuri suomalaisen rikollisjärjestöistä kertovan dekkarin nimeltä "Bandiitti", joka on Max Mannerin tuotantoa. Kyllähän tuo nimikin jo kertoo, että kyseessä on liivijengeistä kertova kirja, ja juuri siksi sen valitsinkin. Sillä minusta on aina kiva saada tietää lisää erilaisista asioista ja kun löysin tämän pokkarin kirpparilta alle eurolla, herätti se kiinnostukseni, sillä tämän tietopaketin ostaminen ei paljoa lompakkoa verottanut. Luen aina mielummin fiktiivisiä kirjoja, kuin tietokirjoja, sillä romaaneista saa tarinan ohella paljon tietoa eri aiheista, kuten eri aikakausista, historiasta ja maista, sekä toisinaan ihan oikeista historian henkilöistäkin. Tämän kirjan valitsinkin juuri siksi, että kyllähän se nyt on dekkareiden ystävän mielenkiinnon herättänyt, että millaisia ne mootoripyöräjengit oikeasti ovat. Tosin tämä kirja ei vastannut aivan odotuksiani ja jäi jopa yllättävän köykäiseksi niin tiedon, kuin jännityksenkin suhteen. 

"99% motoristeista on kunnollisia ja lainkuuliaisia moottoripyöräilijöitä. Me olemme se 1%."
Suurin piirtein, jotenkin näin kuuluu Helvetin Enkeleiden motto.
Kuvassa kirjan etukansi, kuvan lainasin Max Mannerin omilta kotisivuilta, maxmanner.com:sta. Thanks!

"Vuosisadan järkyttävin jouluaatto taltioituu Turussa suoraan tv-lähetykseen, kun Brinkkalan talon pihamaalla kajahtaa kaksi laukausta. Koko Suomi pukeutuu mustaan.
Kilpajuoksu kuoleman kanssa alkaa, kun Turkuun kotiutunut Stein Storesen tempautuu tapahtumien keskipisteeseen. Tilanne kärjistyy henkilökohtaiseksi, kun Espanjasta Ranskan ja Saksan kautta levittäytyvä rikollinen moottoripyöräjengi etsii jalansijaa pohjolasta."
(Takakansi) 

Bandiitti, joka on suora synonyymi lainsuojattomalle tai rosvolle, on suht perinteinen suomalainen dekkari, jonka pääosassa on Norjassa aiemmin poliisina ja yksityisetsivänä toiminut, kovia kokenut ja tuurijuoppouden kanssa tasapainotteleva Stein Storesen, jonka esikuvana on melko varmasti toiminut norjalaisen Jo Nesbøn Harry Hole

Kirjassa Suomeen on rantautumassa Desperados-niminen moottoripyöräjengi, joka etsii itselleen sopivaa tukikohtaa ja löytääkin sen Paimiosta, suht läheltä Turkua.  Desperados toimii suht samoilla säännöillä, kuin esimerkiksi Helvetin Enkelit ja muut tunnetut liivijengit. Joihin pyrkivät jäsenet otetaan ensin kokelaiksi, jonka jälkeen heidän pitää todistaa arvonsa, mahdollisesti pariinkin otteeseen päästäkseen täysivaltaiseksi jäseneksi. Tämä tarkoittaa yleensä murhaa tai pirun isoa ryöstöä, huumekauppaa yms. Näin he osoittavat olevansa valmiita myös koviin otteisiin ja pistämään jengin, mm. vapautensa tai henkensäkin edelle. Ja ilmeisesti se ryhmähenki ja toiminta, sekä mahdollinen arvojärjestyksessä kohoaminen niissä kai kiehtookin, niihin pyrkiviä ihmisiä. 

Kun Desperados oli löytänyt hyvät kerhotilat Turun lähistöltä, piti heidän myös todistaa muille jengeille, että heiltäkin löytyy munaa, ja kun vielä samaan aikaan ryhmään pyrkii uusia jäseniä, alkaa rikollisaalto ja raakojen murhien sarja. Jotka lopulta sotkevat Stein Storeseninkin suunnitelmat, elämän, sekä parisuhteen, sillä yksi murhista menee sen verran henkilökohtaiseksi, ettei hän voi enää jäädä vain sivusta seuraajaksi, vaan päättää lopultakin suostua KRP:n työtarjoukseen ja soluttautua jengiin. Mutta Storesen tekee sen omilla ehdoillaan, sillä hän on hahmona hieman samanlainen "yksinäinen susi", kuin luultavimmin esikuvansa Harry Holekin. Tässä kohtaa juoni on vielä ihan menevä ja Mannerin kirjoitustyylistä ei olekaan sinäänsä mitään valitettavaa, mutta luulisi, että luvassa olisi toimintaa ja jännitystä, sekä toisinaan jopa kuumat paikat. Ne jäävät kuitenkin puolitiehen ja asiat sujuvat ehkä vähän liiankin sujuvasti ja ennen kaikkea nopeasti, joka estää sen, ettei aiheesta saada irti täysiä tehoja, vaan kirja jää harmillisen vajaaksi. Lopussa kyllä yritetään vielä kikkailla, monista dekkareista tyypillisillä viime hetken juonenkäännöksillä, mutta sekään ei, harmi kyllä, ole mitenkään kummoista tai uskottavaa.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Max Mannerin kirja ja se ei ikävä kyllä tehnyt kummempaa vaikutusta. Tässä olisi ollut aineksia ihan oikeasti kunnolliseen ja hyvään dekkariin, mutta silti se vain jäi jotenkin ärsyttävän löyhäksi ja helpoksi. Vaikka aihe, sekä henkilöhahmot olivatkin melko hyviä ja kiinnostavia, jäivät tiedot silti vajaiksi ja pinnallisiksi, sekä monet tapahtumat epäuskottaviksi ja hieman tylsiksi tai jopa tavallaan tyhmiksi. Ja vaikka tässä on tullut luettua vaikka minkälaista dekkaria, niin ei tämä vetänyt vertoja oikein millekään niistä, mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen. Ja se jäi kyllä todella harmittamaan, sillä olen kuullut, että Max Mannerilta olisi tullut joitain oikeastikin parempia, Stein Storesenin poliisiseikkailuja, mutta tämän jälkeen kynnys tarttua niihin nousi kyllä melko korkeaksi. Vaikka ei tämä toki nyt huonoinkaan lukemani dekkari varmasti ole, mutta tulevaisuus näyttää, tutustunko Max Mannerin tuotantoon enää toiste.

Antaisin tälle arvosanaksi jotakuinkin 2,5 / 5.

Max Manner: Bandiitti
Crime Time-pokkari, vuodelta 2014.
351 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

lauantai 24. syyskuuta 2016

Siskonpeti, Kimmo ja muita kotimaisia komediasarjoja.

Olen jo kauan ihaillut YLE:n toimintaa. Sitä kuinka he nappaavat itselleen huippusarjoja, kuten HBO:lta tulleet pirun tykit; Game of Thrones ja Girls, josta jo aiemmin kirjoitinkin jutun. Lisäksi heillä on suomesta oikeastaan parhaimmat komediat, joihin keskitynkin tällä kertaa enemmän. Sillä se on niin huippua, että täysin ilmaisesta YLE areenasta löytyy aivan käden käänteessä, niin monenlaisia hyviä sarjoja, sekä erilaisia dokumentteja. Ei voi muuta, kuin nostaa hattua heille! Itse olen parhaiten tutustunut aivan mahtavaan suomalaiseen kyttäanimaatioon, eli "Pasilaan", joka vetää kunnialla vertoja, monille "saman tyylisille" jenkkianimaatioille, kuten tunnetut American Dadit ja South Parkit, mutta myös, Netflixistäkin löytyvään ja totisesti aikuisille suunnattuun lemppari animaatiosarjaani, nimeltä Rick and Morty. Joka muuten veti ehkä kovimmat IMDb.comissa, jopa huiput 9,3/10, so it's must see! Pasilan lisäksi löysin aikoinaan YLE areenasta myös yhden parhaimmista koskaan näkemistäni komediasarjoista, eli "Kimmon", joka on myös kaikille aikuisille, hyvän komedian ystäville oikasti todellinen "must see"-valinta! ...ja siitä kerronkin lisää alhaalla.  
Kuva on "Kimmo" nimisestä sarjasta ja lainattu yle.fi:stä. Kiitos!
Tutustun aina mielelläni uusiin sarjoihin, ja kun paras ystäväni suositteli minulle jokin aika sitten, myös areenasta löytyvää "Siskonpeti" nimistä sketsisarjaa, niin tietysti minun piti mennä vauhdilla tutustumaan siihen ja tutkimaan, että mistä on kysymys. Ja tosiaan sieltähän se löytyi, jo vuonna 2014 alkanut, räiskyvän räävitön, hauskasti, sekä toisinaan melkoisen härskistikin, loppuun asti kärjistetty sketsisarja naisten käyttäytymisestä, sekä henkisestä fiiliksestä erilaisissa tilanteissa. Tässä sarjassa ovet avataan sinnekin, minkä me naiset yleensä haluaisimme piilottaa syvälle, syvälle sisällemme, ja varsinkin miehiltä. Mutta tässä sketsisarjassa meidän alemmuuden tai ylemmyyden tunteemme, sekä häpeä ja "salaisuudet", niin kuin onnistumisemmekin levitellään pitkin poikin, eikä mikään ole enää "tabu". Vaan koko nainen on kaikkien nähtävillä, niin ylväästi, kuin raa'asti, parhaimmillaan ja huonoimmillaan. Ja se sen juju onkin.

Kyseistä sarjaa voisi löyhästi verrata esimerkiksi "Kummankaa" nimiseen sarjaan, joka tuli reilu kymmenen vuotta sitten ja oli silloin kova juttu, erityisesti  naisten keskuudessa. Kummankaa kertoi kahdesta menevästä sinkusta; koulun sairaanhoitajasta ja ruotsin maikasta, joilla oli kuitenkin melkoisen railakas ja seurallinen iltaelämä, sekä tarkat mielipiteet ja tiedot deittailun säännöistä. Myös siinä sarjassa käsiteltiin melko härskisti, mutta erityisen hauskasti naisena olemista. Kummankaa löytyy edelleen ruutu.fi:stä, sen olevan kuitenkin maksullinen palvelu, jota en ole ehtinyt vielä käyttää. Tosin sieltä, niin kuin muistakin samantyylisistä sarja- ja leffasivustoista, kuten Netflix ja Viaplay, saa tietenkin ensin ilmaisen kokeilukuukauden, jonka jälkeen ruutu.fi on maksullinen. Kuitenkin uskon, että sen kuukauden aikana ehtisi hyvinkin katsoa esimerkiksi tuon Kummankaa-sarjan, ja suosittelenkin, sillä siinä ei ole, kuin kaksi kautta. Lisäksi bonuksena saattaisi löytyä muitakin hyviä sarjoja ym. katsottavaa. 

"Siskonpeti" on kuitenkin sketsisarja, joten se eroaa siinä suhteessa täysin Kummankaa-sarjasta, jossa oli edes hieman jatkuva juoni, kun taas Siskonpedissä on jokaisella jaksolla oma teemansa, jota käsitelläänkin hyvin monesta eri kulmasta, mm. monologeina ja sketseinä. Eikä mitään hävetä, vaan naisena oloa korostetaan ja liioitellaankin, mutta silti raadollisen totuudenmukaisesti. Eli ehkä tämä onkin enemmän sellainen nykyajan versio, vanhan ajan sketsisarja "Kummelista", mutta vain naisten näkökulmasta katsottuna. Miehille tämä Siskonpeti, niin ikävä kyllä, kuin onneksikin, avaa lisää naisten sielunelämää ja uskonkin, että heille saattaakin tulla monta AHAA-elämystä, mutta myös hyvin monta "mitäs minä sanoin"-fiilistä tätä katsoessa
  
Kuva lainattu yle.fi:stä. Kiitos!
Itse vasta aloitin tämän Siskonpedin katsomisen areenasta, josta löytyy onneksi molemmat kaudet kätevästi, ja sen verran hauskalta tämä vaikuttaa, että aion kyllä katsoa loputkin. Jaksot ovat sopivan pituisia, sellaisia 25 minuutin mittaisia ja kyseinen sarja on kuitenkin voittanut molemmista kausistaan Venla-palkinnot, joten se ei siis voi olla täysin huonokaan. Pääosissa näyttelevät neljä, jo ennestään monesta tuttua naisnäyttelijää, kuten Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan. Enkä ihmetellyt, kun sain tietää, että sarjan on tuottanut Yellow Film, yhdessä TV Oy:n kanssa.

Niina Lahtinen oli jo aiemmin tuttu myös Yellow Filmin tuottamasta, aivan mielettömän hauskasta ja kaikille (aikuisille) suunnatusta, jatkuvajuonisesta komediasarjasta, nimeltä "Kimmo". Kyseisen sarjan molemmat kaudet löytyvät edelleenkin ilmaiseksi YLE areenasta ja sen katsomista en voi muuta, kuin suositella kaikille komedian ystäville. Jo valmiiksi nauran, kun muistelenkin kyseisen sarjan kommervenkkejä. Sarja alkoit vuonna 2012 ja myös sen jaksot ovat sellaisia hyvän mittaisia, 25 minuutin pätkiä. Kimmo on oikeasti hyvin oivallettu ja hauska, kotimaisen komedian aatelistoa! Joka on myöskin palkittu kahdella kultaisella Venla-palkinnolla, jotka ovat kyllä totisesti ansaitutkin. Katsoimme Kimmon noin reilu vuosi sitten yhdessä mieheni kanssa ja mielestämme se oli aivan huippu, ja kummallekin sukupuolelle sopiva sarja.

Pääosissa nähdään vapaata elämää viettelevä Kimmo (Jussi Vatanen), joka välttelee töitä ja on koko ajan PA. Siksi hän päätyykin työkkärin pakottamana puhelinmyyjäksi, ihan älyttömän hulluun firmaan, jonka johtaja Jyrki Nissinen (Kari Hietalahti) on kiero, kuin korkkiruuvi ja muutkin työntekijät todella omanlaisiaan. Mutta josta hän kuitenkin löytää elämänsä naisen, Ullan (Pamela Tola), jolla on kaksi lasta, mutta joka on kuitenkin hieman hukassa ja etsii itseään. Sillä Ullan pitäisi olla ns. edustusvaimo, tylsässä avioliitossa mieheen, joka on ylihuolehtivainen, bi-seksuaalisen tuntuinen ylisuorittaja Rami Sjölund (Kari Ketonen). Ja Ulla on niin kyllästynyt siihen kaikkeen, että Kimmon vapaa elämäntyyli alkaa kiehtomaan häntä... Mukana on myös Kimmon parhaat kaverit, pikkurikoksista lusinut Rönni (Mikko Leppilampi), joka aiheuttaa myös omia ongelmiaan Kimmolle, sekä kotona, suoraan sanottuna, pornoa tekevä pariskunta. Maiju ja Kaitsu (Niina Lahtinen ja Timo Lavikainen), ja muita hauskoja tyyppejä. Tälle ihan täydet pisteet ja suositukset!

Katso tästä suoraan näiden sarjojen trailerit youtubesta: Kimmo, Siskonpeti, Pasila, Kummankaa ja Rick and Morty.

-peace & love, and respect to you all-

perjantai 23. syyskuuta 2016

Hedonisti-koiran näkemys elämästä!

Minä olen Sanni ja olen kahdeksan vuotias nuorineiti. Olen sekarotuinen narttu, ja minusta löytyy mm. saksanpaimenkoiraa, rotikkaa, collieta ja Belgian paimenkoiraa. Kämppiksieni jälkeen, tärkeimpänä elämässäni on harrastukseni, sillä minä harrastan huomionhakua. Aloitan harrastukseni yleensä aamuisin, siinä kun pikkuhiljaa heräilen päivän mittaan. Huomionhaku on lähes todellinen työ, josta nautinkin täysin nisin. Ainoa harrastus, josta nautin melkein yhtä paljon, kuin huomiosta, on nukkuminen. Joten parasta onkin yhdistää nämä kaksi, eli lekotella vatsa pystyssä ja puoliksi nukkuen, mutta samalla rapsutuksista nauttien. Jotkut sanovat minua huomionhakuiseksi nartuksi, mutta itse pidän itseäni taas vain, hedonistina ja todellisena huomion asiantuntijana. 

Olen hyvin säilynyt ja nuorekas, vaikka olenkin jo reilut kahdeksan vuotias, ihmisten iässä se tekee kuulemma 56 vuotta (7 x 8v = 56v), eli pian juhlitaankin pyöreitä. 60-kymppis lahjaksi toivonkin erikoisherkkuja ja jokin purulelu olisi myös kiva. Tällä hetkellä minulla on vinkuva possu, sen vingahtaessa tulen vaikka unen läpi, hölkäten sen luokse ja vien sen turvaan. Pidän sitä pentunani. Kerran eläinlääkäri sanoi minun olevan "draamaqueen", kun en antanut sen koskea tassuihini ja kämppikseni olivat ihmeissään ja huolissaan. Mutta, kun minä en vain pidä siitä, että tassuihini kosketaan. Kuitenkin eläinlääkäri ja häpeätötterö olivat kyllä sellainen kokemus, että ihan yleisenrauhan vuoksi annan heidän nykyään koskea niihin. Draamakuningatar en siis ole, minulla on vain omatahto. Enkä usko kenenkään pitävän -ihan kaikesta-, joten siinä ei ole mielestäni mitään väärää. 

Yleensä kaikki luulevat minua paljon nuoremmaksi tai toisinaan jopa pennuksi, koska olen kuulemma hieman AD/HD. Mutta minähän olen nuorekas ja kaunis tyttö, niin kuin kuvasta näkyy, joten annan heidän kuvitella omiaan aivan rauhassa.
Minulla on kuulemma oikein sielukkaat silmät.
Mielestäni sängyn jalkopäädyssä tai sohvan vieressä on paras paikka päivystää, sillä sieltä voin helposti tarkkailla kämppiksiäni ja pysyn hyvin kärryillä kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu. Pääsen sieltä tarvittaessa myös äkkiä liikkeelle, sekä suorittamaan tarkistuskiertoni muutaman tunnin välein. Työni ei ole onneksi kovinkaan raskasta ja se samalla myös tukee harrastustoimintaani, joten se on ehdottomasti palkkani arvoista. Palkaksi saan muonituksen, sekä katon pääni päälle. Asun yhdessä kahden kämppikseni kanssa, ja he ovatkin lempi-ihmisiäni, sillä heiltä saan yleensä myös eniten huomiota. Lisäksi säännöstelevät ruoka-annokseni, mutta onneksi kuppia kopisuttamalla saan usein lisää, ainakin kun tarpeeksi kopisutan. Tarkkailen kuitenkin syömisiäni, etten pääse kummemmin lihomaan. Lempiruokaani ovat mm. kaikki ihmisten ruuat ja syön onneissani kaikki jämät, joita kämppikseni vain antavat, mielestäni saisivat antaa enemmänkin. Sekä varsinkin karkit, niitä olen saanut maistaa muutamia kertoja ja muutaman kerran olen myös jäänyt rysän päältä kiinni siitä, kun olen salaa hotkinut ulottuvilleni jätetystä karkkipussista äkkiä hemuja. Muuten syön yleensä raksuja, jotka ovat mielestäni ihan ok. Lisäksi minä tykkään oikein erityisen paljon käytetyistä nenäliinoista ja niitä minä koitankin aina salaa dyykkailla roskiksista, mutta muuten olen sisäsiisti.

Minä tykkään todella paljon ihmisistä, paljon enemmän, kuin yleensä toisista koirista, varsinkin niistä pienistä ja räksyttävistä. Niistä minä en tykkää sitten yhtään. Niin enkä kyllä oikein toisista nartuistakaan, mutta ihmisistä minä tykkään. Varsinkin niistä, joilta saan huomiota. Toki minulla on muutamia koirakavereitakin, mutta niiden suhteen olen hirveän valikoiva, ihmisten suhteen en niinkään. Yleensä tervehdin kaikkia vieraita ja ulkona ympärilläni olevia ihmisiä heti, löydän kyllä äkkiä ne hyvät tyypit sieltä joukosta, ne keiltä saan parhaiten huomiota. Jos meille tulisi vaikka oikein mukava murtomies, jolta saisin paljon rapsutuksia, niin auttaisin varmasti sitäkin kantamaan tavaroita. En luultavasti mahtaisi itselleni mitään, mutta muuten olen hyvä työssäni. 

Muuten kämppikseni ihmettelevät aina, sitä kuinka viisas minä olen. Ihmettelevät sitä, kuinka ymmärrän puhetta, mutta miksi en ymmärtäisi, niin kauan kunhan he puhuvat suomea. Ymmärrän kyllä kellonkin, esimerkiksi jos minulle sanotaan vaikka, että "tämän leffan jälkeen lähdetään ulos, odota Sanni 20 minuttia", niin minä odotan sen 20 minuuttia, mutta ilmoitan kyllä heti leffan loputtua, että minulle on luvattu jotain. En siis yhtään ymmärrä, että miksi he hämmästelevät, sitä kuinka viisas minä olen, kun minä kyllä itse tiedän olevani.

Lisäksi minä pidän kovasti myös siitä, kun minulle jutellaan ja minusta onkin oikein mukava kuunnella ja olla vieressä. Toisinaan kämppikseni väittävät, että olisin muka liian iso olemaan sylikoira, mutta kaikkihan pitävät läheisyydestä, joten mielestäni käyttäydyn aivan normaalisti, sekä se kuuluu myös osaksi harrastustoimintaani. Mukavinta onkin silloin, kun en ole nähnyt kämppikisiäni hetkeen ja kun he tulevat takaisin kotiin, niin minä saan oikein extra-paljon huomiota ja paijauksia. Silloin he kutsuvat minua lempinimelläni "Sanni-makkara" ja toisinaan vielä mukavammin, silleen pehmeästi "Shanni-maggara", silloin minä komppaan hännälläni lattiaan. Ne on näitä pieniä koiran iloja, nämä. 

Kirjoitimme tämän yhdessä kämppiksieni kanssa, sillä minä en osaa kirjoittaa, mutta oikokuuntelin kyllä tarkasti ja korjasin virheet. Nyt palaan töitteni pariin, mutta haluaisin vielä lopuksi lähettää kaikkille ihmis- ja koiraystävilleni oikein paljon terveisiä, ja toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja kaunista syksyä!
Tämän kuvan kämppikseni otti minusta, kun olin juuri ylväänä ja tarkkaavaisena katsomassa mitä ympärilläni tapahtuu, ennen kuin lähdin heittämään päivystyskiertoni.

-peace & love, and respect to you all-

lauantai 17. syyskuuta 2016

Viikon 37 lainaus [kirjoittamisen vaikeus]

Tämän viikon 37, lainaus tulee P.D James:in kirjasta nimeltä "Usko ja epäilys". Olen vasta aloittanut kyseisen kirjan, mutta jo alku vaikuttaa hyvin lupaavalta. Jatkan siis oikein mielelläni tätä harmaata päivää, teekupposen ja tämän lupaavan kirjan parissa. Seuraava lainaus on löytyy sivulta 14.

"Kirjoittaminen on aina ollut minulle helppoa. Koulussa olin hyvä ainekirjoituksessa, ja neiti Allison, joka opetti meille äidinkieltä, sanoi että minulla saattaisi olla lahjoja kirjailijaksi. Tiesin kuitenkin, että hän oli väärässä. Minulla ei ollut mielikuvitusta, eikä ainakaan sellaista mielikuvitusta, jota romaanikirjailija tarvitsee. En pysty keksimään mitään omasta päästäni. Osaan kirjoittaa vain siitä mitä näen ja teen ja tiedän - ja joskus siitä mitä tunnen, vaikka se onkin jo vaikeampaa"


Tyylikäs vanhan ajan kirjoituskone. Kuva mahtavilta pixabay.comin sivuilta, joilta löytyy upeita ilmaiseksi käytettäviä kuvia kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä!  

-peace & love, and respect to you all-

perjantai 16. syyskuuta 2016

Divergent-trilogian osa II, leffa vs. kirja

"Kapinallinen-kirja vs. Insurgent-leffa"

Mikä? Vuonna 2015 valmistunut Insurgent niminen leffa, joka perustuu Divergent-trilogian toiseen osaan nimeltä "Kapinallinen". Kyseisen kirjasarjan on kirjoittanut Veronica Roth ja sen toinen osa, "Kapinallinen", julkaistiin vuonna 2014. Leffan kesto oli lähemmäs kaksi tuntia (119 min) ja sen pääosissa näyttelivät jo dystopiatrilogian ykkös osasta tutut Shailene Woodley (Tris) ja Theo James (Tobias/Neljä). Elokuvan oli ohjannut Robert Schwentke, kun taas ykkös osan oli ohjannut Neil Burger. Mielenkiinnolla odotankin, että kukalienee ohjannut trilogian kolmannen osan, joka tosin on jaettu järkevästi kahteen osaan.
Millainen? Post-Apokalyptiseen tulevaisuuden Chicagoon sijoittuva scifipätkä, joka oli ihan ok. Kirjasarja, niin kuin leffatkin ovat suunnattu pääosin nuorille. Leffan trailerin voit chekata seuraavasta linkistä: Insurgent-leffan traileri.
Kuvahaun tulos haulle insurgent
Kuvassa päähenkilöstöä elokuvasta Insurgent. Kuva lainattu sivulta: emorywheel.com. Thanks!

SPOILER ALLERT! SPOILER ALLERT! SPOILER ALLERT!

"Muinaisen Chicagon raunioilla Tris (Shailene Woodley) ja Four (Theo James) ovat pakomatkalla. He ovat divergenttejä, jotka uhkaavat yhteisön itsevaltiaan diktaattorin Jeaninen (Kate Winslet) ylläpitämää järjestystä. Jeanine tekee kaikkensa löytääkseen loputkin divergentit. Mutta Tris saa idean. Jos hän onnistuu löytämään liittolaisia muista osastoista, hän voi lopettaa pakoilun. Sitten aloitetaan todellinen kamppailu maailman tulevaisuudesta."
(cdon.fi:stä selvitys kyseisestä elokuvasta)

Insurgent-leffa alkoi ihan samalla tavalla, kuin miten kirja jatkuu trilogian toisessa osassa. Sitten alkoivat muutokset. Katsoin elokuvan kahdesti, vaikka ensimmäisessä katsontakerrassa mieheni kanssa ei ollut kyllä mitään vikaa. Halusin kuitenkin katsoa sen vielä kerran yksin ja keskittyä kunnolla siihen mikä leffassa oli toisin, kuin kirjassa. Pakko kyllä sanoa, että toisella katselukerralla elokuva oli paljon parempi, koska ensimmäisellä kerralla olin lievästi sanottuna hämilläni. Sillä elokuvasta oli jätetty muutamat, minun mielestäni tärkeät osat pois ja ne oli korvattu toisilla, joita kirjassa ei ollut. 

Kirjassa ei nimittäin ollut mitään boksia, jonka ainoastaan super-divergentti olisi kykeneväinen avaamaan. Siinä kyllä oli boksin sisältämä tieto, jota Jeanine (Kate Winslet) suojeli kynsin ja hampain. Tieto, jonka Tris halusi paljastaa kaikille ja lopulta hän joutuikin tekemään yhteistyötä Marcuksen kanssa, joka oli Tobiaksen (Neljä) isä. Tämä loi säröä ja epäluottamusta Trisin ja Neljän välille, joka oli melko suuressa osassa varsinkin trilogian kolmannessa osassa. Siis näin oli kirjassa, leffasta nuo asiat oli jätetty kokonaan pois ja uskon, että ne ovat nyt jätetty kokonaan pois myös elokuvan kolmannesta osasta, joka on jaettu kahteen leffaan. Kolmatta osaa en ole vielä katsonut, mutta jo kirjan perusteella voin sanoa, että on ihan ymmärrettävää ja järkevää, että trilogian kolmas osa on jaettu kahtia. Kirja on sen verran pitkä ja siinä on mm. pari eri pääjuontakin, että sitä ei olisi saanut mitenkään mahdutettua parin tunnin elokuvaan, ilman että jotain oleellista olisi jouduttu jättämään taas pois. Mielenkiinnolla odotankin, että millaisen he ovat siitä tehneet ja aion katsoa sen ehkä jo tänään, lähipäivinä ainakin. On myös kiinnostavaa saada tietää, että kutsuuko Tris Tobiasta edelleen Neljäksi, sillä kirjassa näin ei ollut enää kakkososassakaan. Tosin ymmärrän kyllä, jos kutsuu, sillä kirjaa lukemattomat saattaisivat hämmentyä, kun taas me kirjan lukeneet hämmennymme, jos kutsuu. Mutta totuushan on kuitenkin, ettei edes puolet leffan nähneistä ole yleensä lukeneet kirjaa, sillä he eivät välttämättä edes lue, joka taas hämmentää suuresti minua.

Kuvassa Tobias aka Neljä (Theo James). Kuva lainattu screenrant.comista. Thanks!

Tosiaan ensimmäisellä kerralla, kun katsoin Insurgentin, olin hämilläni ja hieman pettynytkin, mutta toisella katselukerralla elokuva parani. Mieheni, joka ei ole lukenut kyseisiä kirjoja, ei kokenut tällaista, sillä hänelle ei tullut sitä hämmennystä muutetuista, poistetuista tai korvatuista kohtauksista, joka itselleni tuli. Hänen mielestään elokuva oli ihan perushyvä scifi-pätkä ja yhdyn tähän. Sillä leffa oli ihan peruskauraa kyseiseltä osastoltaan. Jotain kuitenkin jäi hampaan koloon ja siksi en kummemmin näitä suosittele... Mutta jos sinulla on mahdollisuus katsoa ne tyyliin ilmaiseksi ja et ole lukenut kirjoja, sekä tykkäät tämän tyyppisistä pätkistä, niin anna palaa, kyllä ne silloin kannattaa katsoa. Kirjan lukeneille taas haluan sanoa, että unohtakaa kirja ja ajatelkaa, että katsoisitte jotakin aivan eri elokuvaa, silloin tämäkin on ihan ok! Itse aion tietenkin katsoa myös trilogian loppuosat, sillä eihän tätä nyt kuitenkaan voi keskenkään jättää. 

Antaisin elokuvalle noin 2,5 tähteä, kun kirjalle taas voisin antaa 3 - 3,5 tähteä. Imdb:ssä elokuva olikin saanut 6.3/10, joka on aika perusarvosana tuon tyyppiselle leffalle. Elokuvan voit katsoa netistä ainakin Viaplaystä. Viaplay on himpun verran kalliimpi, kuin esimerkiksi Netflix, joka maksaa vain 9,99€/kk, Viaplayn maksaessa 16,99/kk. Tosin Viaplayllä on mahdollista ottaa erilaisia paketteja, halvimman ollessa 8,99€/kk, tai sitten voit ottaa Viaplay Totalin (sisältää Viaplay Sportin) ja tuolloin voit katsoa suoraan esimerkiksi erilaisia urheilulähetyksiä, kaikkea golfista vapaaotteluun, jolloin se maksaa jopa hurjat 34,99€/kk. 

Kuvassa Divergent-trilogian pääosien näyttelijät Shailene Woodley (Tris) ja Theo James (Tobias/Neljä). Kuva lainattu hollywoodreporter.comista. Thanks!
Insurgent 2015
Ohjaaja: Robert Schwentke
Pääosissa: Shailene Woodley ja Theo James
Kesto: 119 min 

-peace & love, and respect to you all-

maanantai 12. syyskuuta 2016

Anonymous is everywhere!

Anonymous on maailmanlaajuinen hakkeri- ja aktivistiryhmä, joita kutsutaankin hauskasti molemmista sanoista yhdistettyinä, haktivisteiksi. Anonymous nimi tulee Internetin chatti-  ym. kanavilta, joilla nimimerkkinä on automaattisesti "Anonymous", ennen kuin vaihdat sen omaksi käyttäjätunnukseksesi. Anonymous aloitti vuonna 2004 taistelunsa mm. sananvapauden ja tasa-arvon puolesta, lisäksi he ovat paljastaneet ja lopettaneet monia mm. lapsipornoa tarjoavia sivustoja ja muutenkin ajaneet lastensuojeluun liittyviä asioita. He ovat siis tehneet ihan mielettömästi hyvää, vaikkakin "hieman" harmaalla alueella ja ihmisillä onkin usein hieman vääristynyt kuva ryhmästä ja sen toiminnasta. Itse suosittelenkin teitä lukemaan lisää esimerkiksi Wikipedian puolueettomilta sivuilta seuraavista linkeistä: Anonymous (wikipedia suomeksi) tai sitten hieman laajemmin tietoa omaavilta englannin kielisiltä Wikipedian sivuilta: Anonymous (wikipedia englanniksi). Ryhmästä löytyy suhteellisen paljon tietoa ihan googlaamalla tai sitten voit käydä tutustumassa myös Anonymouksen virallisille kotisivuille: Anonymouksen viralliset kotisivut. Lisäksi ryhmästä on tehty vuonna 2012 dokumentti, jonka trailerin voit katsoa tästä: Anonymous dokumentin traileri. Kyseinen dokkari löytyy ainakin Netflixistä, jolloin siihen on mahdollista saada suomenkieliset tekstityksetkin, mutta uskon, että dokkaria voi katsoa myös streaminä monesta paikkaa ja se saattaa hyvinkin löytyä myös youtubesta. 
Anonymouksen logo ja slogan.
Voin nyt suoraan myöntää tässä, että olen itse ollut jo vuosia ns. Anonymous-fani ja nuo heidän maskinsa ovat erittäin coolit! Silloin vuonna 2012, kun Anonymous kaatoi, Kreikan oikeusministeriön sivut ja niiltä tuli se pirun tykki räppi-biisi nimeltä "Illuminati" videoineen, oli tosi kova juttu. Siihen aikaan oli se Kreikan pankkikriisi ja kyseinen isku olikin Anonymouksen vastalause pankkiirien ylivallalle tai pankkiirien salaliitolle, niin kutsutulle Illuminatille, sekä myös vastaisku aiemmin tehdyille hakkereiden pidätyksille. Se niiden video pyöri siellä oikeusministeriön sivuilla koko sen ajan, mitä ne olivat suljettuina useita tunteja. Kannattaa oikeasti katsoa ja kuunnella se biisi ja sen voit tehdä suoraan tästä: "Anonymous: Illuminati". Suosittelen! 
Kuva on fossbytes.com sivulta lainattu. Thanks!
Sen jälkeen yht äkkiä Facebookit ja muu sosiaalinen media, sekä nettilehdet ym. olivat täynnä juttuja Anonymouksesta. Silloin tulivat Anonymouksen logo, slogan ja erityisesti nuo maskit minullekin tutuiksi! Siihen aikaan Anonymous tuli muutenkin suuremman yleisön tietoon ainakin Suomessa. Täällä se alkoi näkyä katukuvassa esimerkiksi niin, että festareilla alkoi bailata ja monissa mielenosoituksissa marssia monia maskipäisiä ihmisiä. Ei aluksi ehkä montaa, mutta niin, että minä ainakin kiinnitin niihin huomiota silloin. Minusta tuo maski oli ja on edelleen pirun tyylikäs. Ja pieni mainostus tähän itseltäni Anonymoukselle, vaikka rahat eivät harhmi kyllä tule teille perille asti, mutta kuitenkin, kyseisiä naamareita voi tilata esimerkiksi Cybershopista seuravasta linkistä: "Anonymous-maski". Eivätkä ne ole hirmu kalliita, vain 4,90€/kpl ja kuitenkin melko näkyvä kannanotto! Tai no Guy Fawkes-naamarihan tuo alunperin on, sillä nuo maskit ovat peräisin leffasta nimeltä V for Vendetta (V, niin kuin verikosto), joka perustuu saman nimiseen sarjakuvaan. Olen nähnyt kyseisen leffan vuosia sitten, mutta päätin katsoa sen nyt tätä kirjoittaessani uudestaan... Leffa on tehty vuonna 2006 ja sen pääosissa näyttelevät mm. Natalie Portman ja Hugo Weaving. [Myöhemmin...] Katsoimme leffan äskettäin ja se oli edelleenkin todella näyttävä, hieman eri tyyppiseen Lontooseen sijoittuva toimintapläjäys. Nyt ymmärrän hyvin miksi myös Anonymous on ottanut kyseiset maskit käyttöönsä. Lainaan tähän miestäni, joka on 90-luvulla lukenut kyseisen 80-luvulla tehdyn sarjakuvan: "Jos aikoo lukea elämänsä aikana, vain yhden sarjakuvan, niin kannattaa lukea V, niin kuin verikosto."
Kuva on leffasta "V for Vendetta" ja lainattu sivulta fbcovershub.com. Kiitos kuvasta!
Palataan kuitenkin takaisin hakkeriryhmä Anonymoukseen, johon voi kuulua kuka vain, missä ja milloin vain. Jos ehdotuksesi on hyvä ja se saa tarpeeksi kannatusta, se toteutetaan, mutta mihin tahansa Anonymous ei lähde mukaan. Ryhmällä ei ole nk. uskonnollista tai poliittista ideologiaa, eikä heillä ole ns. johtajia, vaan tosiaan kuka vain voi kuulua Anonymoukseen kannattamalla sen toimintaa ja liittymällä sen operaatioihin ja juuri sen takia Anonymouksen porukka onkin niin laaja. Vaikka ryhmällä ei olekaan ns. johtajia, uskon kuitenkin, että on olemassa muutamia nk. ydin-joukkoja, vaikka sitä ei niin myönnetäkään missään. Sillä on järkevää ilmoittaa, ettei johtajia ole, jolloin tuomiot eivät lankea vain yhden tai muutaman ihmisen päälle. Sillä totuushan kuitenkin on, että kiinni jäädessä tuomioita rapisee, sillä Anonymouksen toiminta on kuitenkin harmaalla alueella tai no suoraan sanottuna usein laitonta. Vaikka todellisuudessa se tuomio kuitenkin ropisee yleensä vain yhden tai muutaman ihmisen niskaan, vaikka operaatiossa olisikin ollut mukana tuhansia ihmisiä, joka ei ole lainkaan tavatonta Anonymouksen operaatioille. Voi toki olla vähän vaikea löytää syyllisiä ja miettiä tuomioita teosta, joka yksittäisenä saattaa olla melko mitätön, mutta suuren ryhmän samaan aikaan toteuttamana saada aikaan paljonkin tuhoa. Tuho kuullostaa negatiiviselta sanalta, mutta tässä yhteydessä se ei välttämättä ole niin, sillä ainakin "Operaatio Ice Isis" kuullostaa hyvältä. Kyseisen operaation tarkoituksena oli pysäyttää jihadistijärjestö Isisin terrorismia tukeva toiminta SOME:ssa. Anonymous sulki mm. Facebookissa ja Twitterissä Isisin omistamia tilejä, joilla he levittiviät propagandaansa ja värväsivät jihadisteja. Moraaliset seikat ovatkin varmasti hankala kysymys viranomaisille, sillä en usko, että kovinkaan moni on tosissaan vastustanut yllä olevaa operaatiota. Anonymous saikin vuosien varrella aikaan mm. sen, että nettiprotestointi tuli lailliseksi. 
Kuva on twitter.comista Anonymouksen sivuilta.
Mielestäni yllä oleva kuva kuvaa erinomaisesti Anonynmousta, sillä he tosiaan käyttävät näppäimistöä aseenaan ja se toimii usein paljon paremmin, kuin jos tilalla olisi rynnäkkökivääri. Minusta olisi mielenkiintoista saada tietää, että kuinka paljon Suomesta löytyy todellisia Anonymous-tekijöitä? Itse olen elämäni varrella törmännyt vain muutamaan ihmiseen, jotka ovat olleet erilaisissa operaatioissa mukana. Kaltaisiini "Anonymous-faneihin" olen taas törmännyt kymmeniin... Toisaalta, jos olisin itse ollut mukana operaatioissa, olisin hyvin varovainen siitä kenelle mainitsisin, jos mainitsisin kenellekään. Suoraan sanottuna itselläni ei kuitenkaan edes kyvyt riittäisi osallistumaan ja toisaalta en ehkä edes uskaltaisikaan, riippuen ihan siitä mitä pitäisi tehdä ja minkä hyväksi...Kuten esimerkiksi "Operaatio Darknetissä" Anonymouksen haktivistit sulkivat yli 40 lapsipornoa tarjoavaa sivustoa, niin kyllä sellainen toiminta on minusta oikein. Wikipediasta löytyy tiedot lähes kaikista Anonymouksen tekemistä operaatioista, ainakin niistä suurimmista, jotka ovat saaneet paljon näkyvyyttä ja osallistujia. Monilla operaatioilla on mielestäni ollut hyvä tarkoitus ja ainakin nämä muutamat mitä olen tässä maininnut ovat olleet mielestäni moraalisesti oikein.
Ja tämä kuva on lainattu sivulta mtbnj.com. Thanks!
Joten toivotankin Teille todellisille Anonymous-tekijöille onnea taisteluun ja muistakaa olla varovaisia!

-peace & love, and respect to you all-

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Viikon 36 vitsi [sikaläppä]

Olen tällä viikolla lukenut Lars Keplerin "Nukkumatti" nimistä dekkaria, joka on alusta asti ollut erittäin hyytävää luettavaa. Tätä kirjaa voin jo nyt suositella kaikille dekkareiden ystäville, vaikken olekaan vasta, kuin puoli välissä. Kerron lisää, kun olen lukenut tämän kokonaan, mutta tässä jo kaksi adjektiivia kirjasta valmiiksi: koukuttava ja jännä! Kuitenkin tämän viikon 36, vitsi on tästä kirjasta ja löytyy sivulta 43.

Millä eläimellä on toinen persreikä keskellä selkää?

-poliisihevosella.
Kuva lainattu metro.fi:ltä. Kiitos lainasta!

-peace & love, and respect to you all-

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran [2006]

"Lucie kapinoi yläluokkaista kasvatustaan vastaan, Allu purkaa levottomuuttaan jalkapalloon ja merimieselämään, Eccu pelkää Pimeyden yliotetta ja hukuttaa surunsa viinaan, Cedi haluaa valkoisine käsinauhoineen näyttää oikealta sotilaalta. Levoton sukupolvi, jonka maailma tuhoutui mutaan ja taistelukaasuhöyryihin jo ennen, kuin heistä tuli aikuisia. Helsinki, jonka kasvukivut ovat myös heidän kasvukipujaan."
(Takakansi)

Mikä? 586 sivuinen Seven-pokkari 1920-luvun Suomesta, jossa oikeisto ja vasemmisto kiehuu yli. Sai Finlandia-palkinnon 2006.
Millainen? Raskasta luettavaa, vaikkakin ihan mielenkiintoinen. Selventää hyvin tuota aikaa, kun Suomi itsenäistyi ja oli vielä nuori maa, joka haki itseään.

Löysin tämän kirjan kirpparilta eurolla ja koska aihe oli sellainen, josta en tiennyt kovinkaan paljon, mutta josta jokaisen suomalaisen pitäisi ainakin jotain tietää, ostin sen. Alusta asti kirja oli suhteellisen raskasta luettavaa, jota en suosittele sellaisille ihmisille, jotka eivät oikeasti lue. Mutta teille jotka luette, niin jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa (ehkä) lukea tämä kirja. Itse en oikein osaa sanoa kunnollista mielipidettä tästä kirjasta, tuntuu että pettäisin jonkun, ehkä Suomen tai jotain, jos sanon ääneen mielipiteeni, että tätä kirjaa en aio lukea toiste ja minusta se ei ollut kummoinen. Kun kuitenkin, se oli ihan perus hyvä tai ehkä paremminkin, se oli ihan ok. Tavallaan tämä oli ihan sujuvasti kirjoitettu, enkä oikein osaa kunnolla sanoa, että mistä en pitänyt. Sillä henkilöhahmot ja kuvaukset olivat hyviä, paikoitellen jopa erinomaisia ja ymmärrän kyllä miksi tämä on saanut Finlandia-palkinnon. Kuitenkin, jokin kaihersi, alusta asti...

Ehkä henkilöhahmoja, joihin mentiin syvälle oli liikaa tai ehkä minun olisi pitänyt tietää historiasta enemmän, vaikka en usko senkään vaikuttaneen. Kirja kyllä avasi ihan hyvin tuota aikaa, kun Suomi oli vasta itsenäistynyt ja haki itseään. Oikeisto ja vasemmisto olivat virittäytyneet äärimmilleen, eikä kultaista keskitietä meinannut löytyä millään. Tuosta ajasta ja Suomen synnystä halusinkin tietää enemmän ja sen sainkin, mutta... Henkilöhahmoja oli kuitenkin niin paljon, että välillä tuntui, niin kuin taustalla olisi kulkenut jokin toinenkin tarina. Tarina, jota ei kerrota minulle, mutta joka minun olisi pitänyt tietää. Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa, kun se on saanut Finlandia-palkinnon ja kaikkea, tuntuu että siitä olisi pakko pitää tai sitten olisi pidettävä suuta soukeammalla, ettei minua pidettäisi aivan pölvästinä. No niin tai näin, ei tästä ole kummempaa sanottavaa, perus kirja. Historian tuntemus ja asioiden ilmaiseminen, niin että tietämätönkin tajuaa oli kohdallaan, mutta ei siinä sen kummempaa, perus kirja.

Arvosanaksi tälle tuollaiset 3-/5.

Helsinki-filmi Oy on tuottanut tästä kirjasta myös elokuvan, jonka on ohjannut Peter Lindholm. Aion katsoa sen lähi päivinä ja kun olen katsonut sen, kirjoitan lisää tästä. Tästä on myös tehty kuusi osainen sarja ja jos löydän sen netistä, niin katson varmaan myös sen, koska aihe on kuitenkin kiinnostava. Tulee olemaan ihan mielenkiintoista verrata tätä kirjaa ja elokuvaa... Katsotaan mihin se johtaa.


Kjell Westö: Missä kerran kuljimme (Där vi eng gång gått)
Seven-pokkari 2006
586 sivua

-peace & love, and respect to you al-

torstai 1. syyskuuta 2016

Lappeenrannan kirpparilta... [mahtavia kirjalöytöjä!]

Mentiin äiskän kyydillä mummollaan tiistaina ja oltiin siellä kaksi yötä. Mummola on ihan maalla Vaalimaan rajan lähellä ja tapana on ollut käydä siellä kesäisin aina muutama yö tai enemmän. Pienenä ei maailmassa lähes parempaa paikkaa ollutkaan ja vietinkin kesälomasta aina useammankin viikon mielellään mummolassa. Ja kyllä sitä edelleenkin mielellään mummon murkinoita syö ja leipomuksia maistelee. Tälläkin kertaa oli aivan pirun hyvää omenapiirakkaa ja perinteistä kalasoppaa, joka muuten on aina ollut yksi lempiruuistani. Muutenkin pidän keitoista paljon, mutta oikein erityisesti kala- ja kasviskeitoista. 

Tänään sitten tultiin junalla Lappeenrannasta kotiin, mutta sitä ennen ehdimme käydä siinä Lappeenrannan juna-aseman vieressä Kirpputori Vilmassa. Se on sellainen perinteinen kirppari, josta kuka tahansa voi ottaa myyntipöydän ja hinnoitella ja päättää itse myytävänsä. Kirpputori Vilma oli sisältä siisti ja sopivan kokoinen, hinnat olivat normaaleja kirpputori-hintoja, muutamasta kymmenestä sentistä muutamaan kymppiin. Olen käynyt muutaman kerran aiemminkin kyseisellä kirpparilla ja tykännyt. Muutenkin olen aina tykännyt kirpputoreista, mutta erityisesti juuri sellaisista, joissa on ihmisten omia myyntipöytiä, siellä hinnat ovat aina kohdallaan. Tuollakin oli monessa pöydässä vielä -50%-lappu, jonka ihmiset usein käyvät laittamassa pöytäänsä siinä vaiheessa, kun on enää muutama myyntipäivä jäljellä. Joten meilläkään ei mennyt, kuin viisi euroa (5€!!!), vaikka ostinkin mm. kaksi paitaa, kolme kirjaa ja purkillisen puuhelmiä korujen tekoon. 

Tämän kerran kirpparilöytö oli euron maksava kovakantinen kirja tai oikeastaan kaksi kirjaa, sillä tuossa samassa oli Jane Austenin "ylpeys ja ennakkoluulo", sekä "järki ja tunteet". Yllättävää kyllä, en ole lukenut näitä, joten kun ne sai noin halvalla ja vielä samassa paketissa, oli minun tietenkin pakko ostaa ne. En voi vastustaa jonkin kirjan lukemista ihan yleissivistyksen vuoksi, jos aihe tai kirjailija on sellainen ns. "must-lukea" ja Jane Austen on juuri sitä! Sillä, jos olisimme (mitä emme onneksi ole) Jenkeissä, niin koko kansa olisi lukenut nuo kyseiset kirjat jo alakoulussa... Ja koska minulle tarjoutui nyt halvalla mahdollisuus paikata tuo aukko sivistyksessä, tartuin siihen tietenkin heti hanakasti!

Mummolasta on pakko kertoa vielä sen verran, että kun se on maalla, eikä siellä siis ole katuvaloja tai kaupungin valoja peittämässä taivasta, niin tähdet näkyvät siellä oikein erityisen hienosti ja kirkkaasti. Lisäksi juuri siinä päällä menee Linnunrata, joka näyttää todella upealta, silloin kun kaupungin valot tai muut eivät ole peittämässä näkyvyyttä. Keskiviikko-torstai (31.8-1.9.16) välisenä yönä taivas oli kirkas ja linnunrata ja tähdet näkyivätkin oikein erityisen hyvin, joten oli todella kiva istua siinä pihalla jo hieman kirpsakassa alkavan syksyn yössä ja yirttää löytää muitakin, kuin Otavan tähtikuvio. Näimmepä vielä kaksi tähdenlentoakin ja muistin tietysti toivoa!  


Googlasin kuvia linnunradasta Suomesta, sillä en viime yönä itse tajunnut tietenkään kuvata... Löysin paljon hienoja kuvia, mutta tämän Mikael Rantalaisen upean kuvan tahdon jakaa muillekin, lisäksi tästä linnunradan näkee hyvin. Kiitos kuvasta!