Arca Fabulorum - Tarina-arkku

Tervetuloa seikkailulle blogiini! Täällä skaala on niin laaja, että löytyy asiaa ihan kaikkialta! Aina esim. kirjoja rakastanut olen, sillä ne avavaat niin monet ovet! Oi tapoja, oi kulttuuria ja historiaa, joita kirjallisuudesta ja hyvistä leffoista tai sarjoista saa! ... Arca Fabulorum - Tarina-arkku, täynnä tarinoita ja pursullaan ideoita.
-peace & love, and respect to you all-

lauantai 28. lokakuuta 2017

Helsingin Kirjamessut 26.-29.10.2017.

Tänä viikonloppuna on vedetty todellakin lippu korkealle! Nimittäin juuri nyt parhaillaankin Messukeskuksessa on Helsingin kirjamessut! Ei voi muuta sanoa kuin huhhuh! Onpas siellä kirjoja! ...ja vaikka mitä muuta! En yhtään ihmettele, että kirjamessujen yhteydessä suklaa- ja teekojutkin myyvät kuin häkä! Tai, että samaan aikaan Messukeskuksen toisessa kerroksessa järjestetään Suomen suurin Viini- ja ruokatapahtuma. Sehän nyt vain on niin, näin se elämä rullaa! 

Viikonlopun aloitus oli kova, mutta vielä on vaikka mitä ohjelmaa...ja itse olen vasta raapaissut hieman pintaa... Tässä muutama kuva perjantai illalta.
Madventuresin äijät Riku ja Tunna esitelmöivät uusinta opustaan Mad Spirit.
Luke Hardiningin Vaiennettu vaikuttaakin luettavalta.
Perjantai-ilta kello 19.50, kun minä en meinaa malttaa lähteä kotiin. Onneksi he lähettävät kaikki messuilta ostamasi kirjat Sinulle kotiin!
Ja minun reissuni kruunaus.....

Huomenna on dekkarilauantai ja voitte kuvitella, että mitä Se tarkoittaa! ...and more intresting stuff!

- peace & love, and respect to you all! -

torstai 26. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessut 26.-29.10.2017 - Ohjelmalistaa TORSTAILLE!

Helsingin kirjamessut rokkaa messukeskuksessa tulevana viikonloppuna! Vaikkei siellä nyt ehkä ihan konkreettisesti pauhaakaan basso, niin on tämän vuoden kirjailijavieraat kuitenkin sen verran HC-tasoa, että paikalle kannattaa todellakin tulla! For real, I can tell...OMG!
Ihan ensimmäiseksi, mietipä nyt, jos olisi ehtinyt ajoissa varata paikan, ja päässyt kuuntelemaan lauantaina, kun Dan Brown kertoo symboleista ja ylipäätään kirjojensa synnystä. Tänä vuonnahan häneltä ilmestyikin jo viides Robert Langdonin seikkailu, nimeltään Alku. Mutta tietystihän se sali on jo täynnä! Surprise! ...joten ei muuta kuin kärkkymään varapaikkoja!


Onneksi siellä on Brownin lisäksi todellakin vielä vaikka ketä! Joka päiväksi riittää kyllä aivan tarpeeksi pärinää! Sillä siellä on myös Suomen parhaimmat miehet, nimittäin perjantaina Madventuresin Riku ja Tunna avaavat meille juhlinnan salat, sillä nyt heiltä on taas ilmestynyt uusi seikkailijan raamattu, Mad spirit. Itse pidän edelleenkin heidän Madventuresin maailmanselitys - Seikkailijan käsikirja kaikkeen-kirjaa yhtenä maailman tärkeimmistä ja upeiten kuvitetuista kirjoisja! Respect! ...no mutta asiaan! Nimittäin messuilla on useita haastatteluja ihan Anssi Kelasta lähtien! Sekä useita mm. tänä vuonna kirjojaan julkaisseet Paleface, Jone Nikula, Jussi69, Mikael Gabriel sekä jopa Jere Karalahti, sekä kymmeniä muita löytöjä! Vanhoja konkareita taas on niin uskomattoman paljon, siis useita kymmeniä helmiä, etten viitsisi niitä edes alkaa luettelemaan! ...no tosin mainittakoon nyt ainakin omat suosikkini, eli Kaari Utrio ja Kristiina Vuori, joiden lisäksi löytyy vielä monta kotimaisen kirjallisuuden huippua, kuten mm. Kjell Westö, Sofi Oksanen, Mauri Kunnas, Leena Lehtolainen, Peter Franzén, sekä Eppu Nuotio, sekä, sekä, sekä...usko pois, siellä ovat kaikki! Nimittäin onhan siellä kaiken lisäksi vielä kymmeniä eri tyylin palkinnonjakojakin!
Chekkaa vielä itse esiintyjät ja aikataulut; kirjamessut.messukeskus.com


Pistetään nyt vielä tällainen kevyt, tiivistetty “Pikku- Ohjelmalista” niistä seteistä, joita itse haluaisin ja joihin aion yrittää ehtiä! ...niin ja muutamasta muustakin ihan mielenkiintoisesta ohjelmasta! LOL! Vannon, että hyvää ja kiinnostavaa ohjelmaa löytyy IHAN KAIKILLE! Tässä tosiaan vain muutama esimerkki torstaille! Enjoy!

Muutama hassun hyvä vinkki TORSTAILLE 26.10.2017;
10.30 - 11.00
  • Takauma- lava: Lapset kysyvät tieteestä!
  • KirjaKallio-lava: Erik Vik: Kaksoisauringot-fantasiatrilogia. [Sinne minä menen! SIllä kirja ihmisistä ja saa seistä kertova fantasiatrilogia yhdistää villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa....]
  • Aleksis Kivi-lava: Minna Canth-palkinto. [Ensimmäistä kertaa jaettava palkinto, ja oikeaan osoitteeseen; nimittäin se on osoittettu Yhteiskuntamme ravistelijalle, joka työllään innostaa rakentamaan parempaa Suomea.] Respect!
11.00 - 11.30
  • Aleksis Kivi-lava: Helsingin kirjamessujen avajaiset  [Tilaisuudessa jaetaan myös Rakkaudesta kirjaan-palkinto, sekä Alvar Rehnqvist-palkinto.]
  • Minna Canth-sali: Jyrki Korpua: Lajivirren laulumaa - Kalevala ja Kirjallisuus.
13.00 - 13.30
  • Kirjakahvila: Joonas Tolvanen - Soturimunkin oppipoika [Sinne minäkin menen!]
  • Magia-lava:Tietokirja.fi: Lasten tietokirjavinkit.
  • Lasten puuhanurkka: Soturikissat-puuhapaja.
13.30 - 14.00
  • Magia-lava: Anne Muhonen - Universumin avain aukaisee tien seikkailuun [Itseäni kiinnostaa -> going there!]
  • Näytöskeittiö: Essi Määttä ja Sari Ritoja - Hyvää ja halpaa.
14.00 - 14.30
  • Eino Leino-lava: Ilari Aalto ja Elina Helkala - Matka muinaiseen Suomeen [Have to go there!]
14.30 - 15.00
  • Mika Waltari-lava: Miten menestyä omakustannekirjailijana?
16.00 - 16.30
  • KirjaKallio-lava: Sini Helminen - Kaarnan kätkössä [Väkiveriset-sarja tuo kotimaisen kansanperinteen olennot tälle vuosituhannelle. I wanna know more!]
17.00 - 17.30
  • Magia-lava: Fantasia-keskustelu [Paikalla Harry Potter-kääntäjä Jaana Kapari-Jatta. Sinne, sinne, sinne! YEAH!]
18.00 - 18.30
  • Aino-sali: Maija Salmi ja Meeri Koutaniemi - Ilopangon vankilan naiset [Ihmisoikeuksien mustalla listalla lusineet naiset kertovat tarinansa.This I wanna hear!]
  • Kullervo-sali: Kirjailija kohtaa kustannustoimittajan.
18.30 -19.00
  • Aleksis Kivi-lava: Anssi Kela - kosketusetäisyydellä [Anssi Kelan haastattelu.]
  • KirjaKallio-lava: Luovuus ja masennus [Mokoma.yhtyeen keulahahmo ja esikoiskirjailija Marko Annala ja Anna-Leena Härkönen keskustelevat todella hyvästä aiheesta!]
19.00 - 19.30
  • Aino Sali: Jone Nikula - Tuska 20 vuotta [Tuska-festareiden historiikki, leikkaa juoruilta siivet ja vahvistaa legendat tosiksi!]

Tässä nyt oli hieman ohjelmaa huomiselle, mutta etsi ihmeessä omat suosikkisi helsinginkirjamessut.fi-sivuilta. Minä koodailen omaa viikonlopun messuohjelmaa myöhemmin,joten eiköhän toivoteta toisillemme himskatin huippu messuja! ...nyt minäkin pääsen vihdoinkin kiipeän lepäämään tuohon Forenom Aparthotellin muhkeaan sänkyyn, joka on odottanut jo tunteja! ...onneksi hotelli sijaitsee ihan Kampin vieressä, niin liikkuminen on helppoa!

- peace & love, and respect to you all! -

tiistai 24. lokakuuta 2017

Viikon 42 Vitsi [blondivitsejä, peace!]

Kuva lainattu: www.memesbot.com
Tuskinpa laukoisin blondivitsejä blogissani, jos kirjoissa vain kerrottaisiin enemmän LYHYITÄ vitsejä! ....mutta kun niitä on niiiin harmillisen vähän, niin ei minulla ole kovinkaan paljon toimialaa...ja tosiaan minun olisi jo pikkuhiljaa ihan pakko yrittää tulla edes hieman ahkerammaksi niiden harvojen kirjoista löytyvien lyhyiden "ihan vitsi-vitsien" julkaisussa! Niin ettei se nyt ainakaan olisi ihan yksin minun harteillani, jos popula ei usko, että kirjoista voisi löytyä myös ihan oikeitakin vitsejä! True story!

FYI (BTW, opin tänään, että mitä se FYI tarkoittaa! LOL!), se on jo lähes vitsi (itselleni), että olen nykyään ihan oikeasti lukenut kokonaan tämän kyseisen kirjasarjan, mistä nämä vitsitkin bongasin! Tosiaan vielä vuosi sitten en olisi uskonut niin tapahtuvan, ellei tarinaan olisi liittynyt "vankeutta ja pitkää aikaa"! Eli kyseessähän on Twilight-saaga! ...ja sen miten niiden pariin jouduin, voi chekata tästä!
Aamunkoi s. 279
"Miten blondi hukutetaan?"

"Liimataan peili uima-altaan pohjaan!"

Aamunkoi s. 301
"Miksi sanotaan blondia jolla on aivot"

"Kultaiseksinoutajaksi"

Että semmoista tällä kertaa! LOL! Tämä Aamunkoi on muuten neljäs ja samalla viimeinen Twilight-sarjan osa, joten tuskinpa olisin mennyt tätä koko sarjaa lukemaan, jos se olisi täysin lukukelvotonta tavaraa. Eli koko kirjasarjalle yhdessä voisin antaa arvosanaksi ihan helposti jonkun 4+/ 5 tai jopa 4,5/5, kun taas leffat, vaikka alkavatkin huomattavasti parantua kolmannessa osassa, eivät siltikään yhdessä kiipeä edes kolmoseen.
Kuva lainattu v2.fi sivustolta...Thanks!
Muita hyviä juttuja:

HUOM! Helsingin Kirjamessut alkavat jo tulevana torstaina ja kestävät hulppeat neljä päivää aina sunnuntaihin asti, eli 26.-29.10.2017! Samalla lipulla pääset näppärästi vielä samaan aikaan messukeskuksen yläkerrassa pidettävään Suomen suurimpaan Viini ja Ruoka tapahtumaan! Wow! For real? What would be better than books and vine? ...and food of course! That's true! I don't lie!
Paikalla on vaikka ketä, esim. jopa Dan Brown, Paleface, sekä Madventuresin äijät; Riku ja Tunna, sekä tietysti omat lempparini Kaari Utrio ja Kristiina Vuori. Lisäksi sieltä löytyy mm. 69eyesin Jussi69 ja Anssi Kela sekä jopa Jethro Rostedt ja Jone Nikula, jotka ovat kirjoittaneet omat aapisensa, sekä, sekä, sekä...jne. Eli niiiiin paljon kaikkea, että viinin lisäksi riittää varmasti puuhaa ihan vauvasta vaariin! ....niinpä onkin pakko kirjoittaa myöhemmin vielä ihan oma ohjelmisto-opas, niin teille kuin itsellenikin!  

- peace & love, and respect to you all! -

perjantai 20. lokakuuta 2017

Christian Jacq: Nefer Vaitelias [Valon kivi #1]

Tuli aloitettua maailmankuulun Ramses-sarjan luojalta Christian Jacqlta, tällainen toinen, neliosainen sarja kuin Valon kivi. Tapahtumat sijoittuvat tuonne myyttiseen Egyptin kulta-aikaan, n. 1200 ekr. ja kirjasarjan aloittaakin hienosti Nefer Vaitelias. Kyseinen opus tarttui kirpparilta matkaan kahdella eurolla ja vaikken ollutkaan aiemmin kuullut sarjasta, se kuului kirja- ja yleissivistysaddiktin pakollisiin ostoksiin jo ihan takakannenkin perusteella. Ja koska olen suuri mytologioiden, eri uskomusten ja riittien fani, niin mikä voisikaan olla parempaa, kuin tällaiset kirjat? Sillä tuo Egyptin aikakausihan on täynnä juuri noita asioita, ja niin oli tämä kirjakin. Löytyy vanhoja uskomuksia, eri Jumalia, sekä muita muuten vain todella mielenkiintoisia kohtaloita, ajatuksia ja tapahtumia. Joten tottakai minä tahdoin tietää ja lukea lisää! Siihenhän tällainen kirja onkin juuri omiaan ihmiselle, joka ei välttämättä jaksaisi kuitenkaan lukea pelkästään tietokirjoista kaikkia niitä asioita, joita haluan tietää. Ja juuri Se, onkin yksi kaunokirjallisuuden parhaista puolista, että vaikka tarina olisikin fiktiota, niin silti sieltä taustalta löytyy aina paljon faktaa! Sitä pääsee hyppäämään johonkin aivan eri aikaan ja paikkaan, erilaisen ihmisen nahkoihin, ja saa samalla oppia paljon mm. sen maan ja aikakauden kulttuurista ja historiasta, sekä erilaisten ihmisten asemasta jne. Tämä kirjasarja on yksi parhaista esimerkeistä, kuinka syventyä Egyptin kulta-ajan tapahtumiin. So I really, really <love3 books!

"Eletään Ramseksen hallituskauden viimeisiä vuosia. Mehi, kunnianhimoinen theebalainen upseeri, näkee salaperäisen Valon kiven tehdessään vakoiluretken keskellä aavikkoa sijaitsevaan, vuorten ympäröimään taiteilijoiden kylään. Näystä haltioituneena Mehi päättää paljastaa hinnalla millä hyvänsä salaisuuden, jota Totuuden paikan kolmekymmentä taiteilijaa pitävät hallussaan. Kielletyn kylän muurien sisällä kaikkien Vaiteliaaksi kutsuma Nefer tietää, että hänen on kuultava jumalten kutsu ennen kuin hän voi astua isänsä viitoittamalle tielle taiteilijoiden joukkoon. Hän päättää jättää kylän ja lähteä maailmalle etsimään totuutta. Matkalla hän kohtaa suuren rakkauden, ja ystävyyden lujat siteet paljastuvat hänelle kun taiteilijaksi halajava Paneb Tulisydän pelastaa hänen henkensä. Ystävykset lähtevät yhdessä taistoon Totuuden paikan koskemattomuutta uhkaavaa vallanhimoista Mehiä vastaan." (Takakansi)
Tämä historiallinen romaani pureutuu juuri sinne Egyptin magian ytimeen. Sillä Totuuden paikka oli taiteilijakylä, joka rakensi Kuninkaiden laakson  - josta Tutankhamoninkin hauta löydettiin 1920-luvulla - hautapaikat, itse asiassa kirjassa kerrotaankin pienillä viitteillä * muutaman kerran, että mistä haudasta on kyse. Tärkeimpänä tehtävänään Totuuden paikan taiteilijoilla oli kuitenkin faaraon kan (sielun) ikuisen asunnon rakentaminen ja valmisteleminen, josta faaraon henki pääsisi lentämään takaisin aurinkoon, ja näin syntymään uudelleen. Kuninkaiden laaksosta on löydetty tarpeeksi todisteita siitä millaista elämä on siellä ollut, reilut 3000 vuotta sitten, ja Christian Jacq onkin tehnyt, erittäin hyvää työtä tutkiessaan tuon ajan tapahtumia, paikkoja, kulttuuria ja historiaa, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat, niin että ne voisivat oikeastikin olla tapahtuneet jollekin. Nimittäin kirjassa kerrottiin elävästi erittäin kehittyneen, mutta jo kauan sitten kuolleen sivilisaation tapahtumista. Erityisesti theebalaisten ja juuri tuon myyttisen Totuuden paikan ihmisten elämästä, sekä ystävyydestä, sinnikkyydestä, ja tietysti myös ahneudesta ja kateudesta, eli oikeasta elämästä.

Salainen taiteilijakylä oli arvoitus theebalaisille, koska heidän tekemisistään ei tiedetty, eikä heitä verotettu, mutta kylään toimitettiin silti joka päivä tarpeeksi vettä, ruokaa, työkaluja yms. jokapäiväistä, sekä nk. ylellisyystavaraakin aivan ilmaiseksi. Sellainen meininki alkoi helposti ärsyttämään korkea-arvoisia virkamiehiä, jotka havittelivat vain mammonaa ja mainetta, eivätkä päässeet vetämään omaa siivuaan kylän menoista. Ramses Suuri - joka tietenkin tiesi kaiken kylästä, sillä hehän työskentelivät suoraan hänen alaisuudessaan ja rakensivat hänen ka:nsa leposijaa - oli Totuuden paikan viimeisiä todellisia suojelijoita, joten virkamiesten kädet olivat ns. sidottu kylän suhteen. Mutta Ramseskin alkoi olla jo vanha, olihan hänellä takanaan kunnioitettavat 62 hallitusvuotta, ja ikää sen suhteen jo paljon. Joten pieni taiteilijakylä ei tiennytkään, kuinka veitsenterällä heidän pieni yhteisönsä oli, kun vastassa oli muitakin vihollisia, nimittäin juonitteleva, ja viekas kuin käärme, katkera kapteeni Mehi, joka kantoi vielä lisäksi enkilökohtaistakin kaunaa kylälle. Kaiken lisäksi hän oli kylää vakoillessaan nähnyt kiehtovan Valon kiven, jonka salaisuus on vain harvojen kyläläistenkään ja tietysti faaraon tiedossa. Mehi ei halua mitään enempää kuin tuhota kylän ja haalia sen rikkaudet ja salaisuudet itselleen, jonka puolesta hän onkin valmis tekemään mitä tahansa!

INFO-ISKU! Kokosin kirjan kansilehtiöstä ja esipuheesta, INFO-ISKU-koosteen maailmasta, joka on jo miltei unohdettu, mutta jonka salaisuuksia tämä kirja avaa hienosti... Maailma ihailee ja ihmettelee Egyptin taiteen mestariteoksia, oli kyse pyramideista, temppeleistä, haudoista, veistoksista tai maalauksista, kuka ne on tehnyt? Niiden tekijöitä eivät suinkaan olleet orjat tai kaltoinkohdeltujen työläisten laumat vaan veljeskunnat, joiden tarkoin valitut jäsenet olivat paitsi käsityöläisiä myös pappeja. Heidän kättään ohjasi aina henki, ja he muodostivat eliittijoukon, joka työskenteli suoraan faaraon alaisuudessa. Meille on säilynyt runsaasti tietoa yhdestä käsityöläisten veljeskunnasta, joka piti viidensadan vuoden ajan (1550 ekr. - 1070 ekr.) hallussaan muinaisen Egyptin varjelluimpia salaisuuksia. He asuivat korkeiden muurien takana, muulta maailmalta suljetussa salaperäisessä kylässä, jota kutsuttiin nimellä Totuuden paikka. Jo kylän nimi, egyptiksi set Maat, kertoi, että kaikessa mitä "Totuuden paikan palvelijat" tuottivat, ilmentyi jumalatar Maat rehellisyytenä, sopusointuisuutena ja totuudenmukaisuutena. Heillä oli oma oikeusistuin, oma temppeli ja oma hautausmaa. Käsityöläiset elivät siellä perheineen, ja saivat nauttia erikoiseduista, sillä heidän ensimmäinen ja tärkein tehtävänsä oli rakentaa ja koristella faaraoiden ikuiset asunnot Kuninkaitten laaksoon.

Kirjan muutkin päähenkilöt olivat mielestäni hyviä ja mielenkiintoisia, sekä monesti hyvinkin yllättäviä, niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjan alussa Paneb Tulisydän on 16-vuotias, ylimielinen ja kiivas, mutta rehellinen ja vahva kuin härkä. Hän on perheen ainoa poika, jonka isä on suunnitellut häntä jatkajaksi tilalleen, mutta Tulisydäntä ei kiinnosta talonpojaksi ryhtyminen, vaan hänellä on suuremmat suunnitelmat! Hän on nimittäin jo kauan kuullut Totuuden paikan kutsun sydämessään - hänellä on kyky piirtää tarkasti näkemänsä - ja hänellä on lähes mahdoton haave päästä taiteilijaksi kiellettyyn kaupunkiin. Mutta tehtävä osoittautuikin luultua vaikeammaksi, ja ehkä juuri kohtalo kuljettaakin Paneb Tulisydämen ja Nefer Vaiteliaan yhteen... Nefer Vaitelias on Totuuden paikan työnjohtajan ottopoika, joka on kasvanut kylässä, jonka takia hän onkin taitava kiviseppä. Mutta koska hän ei ollut vielä kuullut Jumalten kutsua, häntä ei oltu voitu vihkiä Totuuden paikan salaisuuksiin. Etsiäkseen kutsumustaan Vaitelias lähti vaeltamaan Egyptiin... Ja lopulta hän onkin päätynyt muurarin töihin, ja rakastuu isäntänsä tyttäreen, Webekhetiin, kenessä huhutaan olevan velhon vikaa, sillä hän taitaa parantamisen taidon.

Nyt Tulisydän on vihdoin löytänyt jonkun, keneltä saada apua päästäkseen Totuuden paikan mestareiden oppiin. Vaitelias ei ole aiemmin paljastanut muille kuin Webekhetille, että mistä hän on kotoisin, mutta koska hän aistii Tulisydämen kutsun vahvana, hän kertoo tälle mitä vaaditaan päästäkseen edes kylän valintaraadin eteen. Vaatimukset kuullostavat rankoilta, mutta Tulisydän on varma kutsumuksestaan ja käy haasteita päin. Sillä välin Vaitelias kuulee kutsun ja yhdessä uuden vaimonsa Webekhetin kanssa, joka on parantajana myös kuullut Läntisen vuorenhuipun kutsun, lähtivät kohti Totuuden paikkaa, eikä heidänkään tie hyväksytyiksi, täysivaltaisiksi jäseniksi, tule olemaan helppo... Mutta Totuuden paikan koettelemuksien sanotaankin vastaavan aina ihmisen voimia. Mehi taas on armeija upseeri, joka on jo kauan vakoillut pienen taiteilijakylän tapahtumia, jolle hän kantaa kaunaa. Mutta nyt Mehi on valmis kostamaan koko kylälle. Hän aikoo tuhota sen, ja haalia sen tiedot ja rikkaudet itselleen. Mehi kipuaa arvoasteikossa ylös päin juonittelemalla ja lahjomalla, sekä naimalla rikkaan, kaupungin varainhoitajan tyttären, Serketan. Mutta he ovatkin luultua parempi pari, koska Serketa onkin todellinen juonitteleva bitch, jolla on myös omia suunnitelmia miehensä varalle, sillä häntäkin kiinnostaa vain maine ja mammona. Eli he ovat kuin toisilleen luodut!

Pidin tästä kirjasta, sen tapahtumista, henkilöistä ja tyylistä paljon. Tämä kirjasarja alkoi sopivan menevästi ja oli hyvin helppo pysyä kärryillä! Ja vielä samaan aikaan sai imeä itseensä historian lehtien havinaa... Hahmot olivat kiinnostavia ja moniuloitteisempia kuin olisin aluksi ajatellutkaan, he pääsivät useinkin yllättämään... Aion todellakin lukea kirjasarjan loputkin neljä osaa ja suosittelen myös muitakin tarttumaan kirjaan, jos historia kiinnostaa!

Aiheeseen liittyvää: Tutankhamunin hauta löydettiin 1920-luvulla Kuninkaiden laaksosta ja siitä on tehty hyvin onnistunut mini tv-sarja, joka kantaa tuon kuuluisan faaraon nimeä; Tutankhamun. Suosittelen katsomaan, jos aihe kiinnostaa!

Arvosanaksi tälle kirjalle annan kevyesti 4+/5.

Christian Jacq: Nefer Vaitelias, Valon kivi-sarjan ensimmäinen osa.
Alkuperäinen nimi: La Pierre de Lumière, Néfer Silencieux.
Gummerus, 2000.
347 sivua.
Tämä minun versioni oli Suuren Suomalaisen Kirjakerho Oy:n kuukaudenkirja.

-peace & love, and respect to you all-

tiistai 29. elokuuta 2017

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat-kirja vs. Confessions of a shopaholic

On taas se aika elämästä, kun on pakko lukea jotain kevyttä naistenhömppää ja heittää aivot narikkaan. Joten kun bongasin kirpparilta viidelläkymmenellä sentillä tämän aikoinaan paljonkin kohutun Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat, niin päätin vihdoinkin lukea, että mistä on kysymys. Toki, kirjan perusidea oli tuttu, mutta entä loput? Voin sanoa, että tämä olikin ihan yllättävän hauskaa luettavaa ja aika kului rivakasti siihen uppoutuneena. Eli sellaista perua chik-littiä. No sitten päätin, että katsonpa nyt sen vuonna 2009 tästä brittiläisesta kirjasta tehdyn amerikkalaisen elokuvan, Confessions of a Shopalcoholic, ja silloin vasta hämmennyinkin... Kirja ja leffa olivat nimittäin niin erilaiset etten muista koskaan näin isoihin eroihin törmänneenikään. Siinä olisi ihan hyvin voinut olla jokin aivan toinen kirja kyseessä! Ja tosissaan ihmettelen vielä sitä, että se elokuvakin oli sellaiseksi "aivot narikkaan-hömppäkomediaksi" ihan yllättävän katsottava. Ei nyt ehkä mitään oscariainesta, mutta kuitenkin ihan sellainen "kerran katsoo ohimennen, kun se nyt tulee"-tyyppinen elokuva... varsinkin naisille.
"Becky Blomwood elää shopatakeesn ja shoppaa elääkseen. Niinpä nainen, joka museioissakin tekee ostoksia, huomaa pian olevansa korvia myöten veloissa. Postiluukusta sataa karhukirjeitä ja luottokorttiyhtiö on takajaloillaan. Jotain on tehtävä.
Becky yrittää säästää, mutta hyvät päätökset sortuvat Lontoon putiikkien houkutuksiin. Lisätulojen hankkiminen johtaa noloihin tilanteisiin: liikeapulaisen kun ei ole tarkoitus piilotella vaatteita ostajilta eikä työnhakijan valehdella puhuvansa sujuvasti suomen kieltä.
Mutta Becky ei lannistu. Ehkä lottovoitto osuu kohdalle - ja onhan Englannin 32. rikkain mieskin vielä vapaalla jalalla.
Mitä eroa kirjalla ja leffalla sitten oli? Olisi oikeastaan helpompi sanoa, että mitä yhteistä niillä olisi ollut. Eikä niillä muuta yhteistä oikeastaan ollutkaan kuin holtiton shoppailu, isot laskut ja perintätoimistot. Niin ja ihmisten nimet, ne sentään olivatkin samat, vaikka ihmiset muuten olivatkin aivan erilaisia, mitä nyt ehkä pääosahahmo Rebekca, joka oli melko samantyylinen kirjassakin. Tällä kertaa muutoksia oli niin paljon, että elokuvan koko juoni shoppailuaddiktion taustalla muuttui aivan täysin. Joten jos pitäisi arvioida sitä kuinka hyvin elokuva onnistui kyseisestä kirjasta, niin en voisi antaa sille edes ykköstä. Yleensä suuret muutokset, ja varsinkin juonikuvioiden todelliset rääkkäykset, harmittavat minua ja paljon, mutta nyt niillä ei ollut oikeastaan väliä. Tämähän oli kuitenkin vain sellaista kerran katsoo-hömppää, jolla ei ollut ihmeempää vaikutusta minuun. Jos taas joistakin lempikirjoistani tehtäisiin tai oltaisiin tehty näin suuresti muutettu leffa, olisin ollut aivan kauhuissani! Niiden toivoisin onnistuvan täydellisesti... tai ainakin melkein. Tällä ei ollut väliä. Nyt sainkin tavallaan kaksi erilaista hömppäkokemusta yhden hinnalla. Lisäksi sain nauraa niille muutoksille, jotka olivat ironisesti ajateltuna todella hauskoja! Kuten esim. kun elokuvassa, Suze ja Tarkie menivät naimisiin, niin taas kirjassahan he olivat kyllä serkuksia, ja ainakin minun mielestäni hyvin siveitä ja viattomia. LOL!    
Kuvat leffasta Confessions of a Shopaholic.
Anyway, jos tykkäät lukea toisinaan naistenhömppää ja tämä kirja osuu tiellesi halvalla, niin antaa palaa! Itse ainakin nautin lukemisesta suurin piirtein samaa luokkaa mitä nyt yleenäkin tällaisia kirjoja luettaessa. Eli aivot todellakin olivat narikassa! Samaa sanoisin myös elokuvasta, kyllä senkin katsoo... ainakin kerran, luultavasti. Saman tyylistä naistenhömppää kuin tuon kategorian leffat yleensäkin. Kummassakin oli monia hauskoja ja osuvia kohtia, sekä vinkeitä näkökulmia. Lisäksi ne molemmat olivat myös omalla tavallaan melko opettavaisia, ainakin kaikille himoshoppaajille... Sillä oikeasti monet naiset kärsivät salaa samoista ongelmista kuin kirjan päähenkilö ja siihen olisi hyvä löytää jonkinlaista apua, tukea ja vastauksia. Zemppiä tytöt!

Arvosana sekä kirjalle, että elokuvalle on tällä kertaa suht helppo antaa... ja pistetäänkin kirjalle 3,5 ja leffalle 3- (tai 2,5 - 3-).

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat (2000)
335 sivua.
Kustantaja: WSOY

Leffa:
Confessions of a Shopalcoholic (2009)
Näyttelijät: Isla Fisher, Krysten Ritter, joka on muuten pirun kova mimmi!, Hugh Dancy
1h 44min

-peace & love, and respect to you all-

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Matti Paloheimo: Valkoinen Mandela [YLE 101-kirjaa]

Rauhaa ja rakkautta, hyvä Suomi!
Matti Paloheimon Valkoinen Mandela on monista hyvistä syistä valittu mukaan YLEn 101 kirjaa-listaan. Vaikka kirjan kansi onkin niin pirun tylsä ettei se mitenkään houkuttele tarinaa lukemaan, on sen sisältö kuitenkin tarpeeksi menevää, sekä sen verran näppärästi kirjoitettu, että hitaampikin lukija vetäisee sen muutamassa päivässä. Ja vauhtiin päästyään, tekee sen mielellään. Vaikka en välttämättä pistäisikään tätä mihinkään klassikkojen tai huippu kirjojen listalle, on kirjan aihe, eli pakolaiset, sitten sitäkin tärkeämpi aihe. Sekä juuri nyt Suomessa varmasti ihan yhtä ajankohtainen kuin reilut 20 vuotta sitten, kirjan julkaisun aikaan. Joten, niin kuin sanoin, kirja on mielestäni valittu mukaan tähän listaan erittäin hyvistä ja painavista syistä. Siksi onkin todella huippua, että se on myös mahdollista päästä lukemaan YLEn sivuilta ilmaisiksi, ja tulee tavoittamaan sitä kautta vielä enemmän ihmisiä. On mahdollisuus, että se edesauttaisi asiaa, jotta me suomalaisetkin voisimme vihdoinkin vapautua rasismin ikeen alta. Kirja ei onneksi kuitenkaan liikaa tuputa asiaansa pakolaisten puolesta, tai vastaan, ja onkin siksi oivallista luettavaa aivan kaikille tämän päivän suomalaisille. Sillä miettimään asioita se kyllä saa. Ja monelta kantilta. Eli niin kuin takakannessakin sanotaan; “Rohkea romaani tämän ajan maailmasta, jonka sotien seurauksista on pakolaiskeskuksen johtaja Juhani Santala saanut osan kantaakseen.”


“Juhani Santala tulee pakolaiskeskuksen johtajaksi Koskentakaan. Edessä on arvaamaton aika. Santala on kaiken lisäksi kirkosta eronnut pappi ja vaimostaan eronnut mies. Keski-iän lakipisteessä Santalaa odottavat kovat haasteet, jotka asettavat hänet vastakkain sekä pikkumaisten virkamiesten että oman itsensä kanssa.
Myös omassa elämässään Santalan on annettava vastauksia kysymyksiin, joita hän vasta nyt on oppinut itselleen tekemään. Onko hänessä miestä paimentamaan näitä Suomen sydänmaille syrjäytyneitä pakolaisia, joita ympäristö ei halua ottaa vastaan - vain siksi, että he ovat toista rotua? Mikä on oikein?
Entä miksi uskonnonopettaja Anu Helskeen hymy kutsuu ja kuitenkin samalla piilottelee jotain arkaa salaisuutta? Vaaleat hiukset peittävät vetoavasti niskan hentoa kaarta, ja kahden lapsen isä Juhani Santala miettii, onko hänellä oikeutta silittää noita hiuksia ja avata hymy arvoitusta - tai vieläkin enemmän…
Kun Santala iltaisin istuu asunnossa. jota hänen on nyt sanottava kodikseen, päiväkirjan lehdelle syntyy vereslihaista, tuimaa tilitystä. Kuka näyttäisi hänelle, Epäilijälle, hyvän mahdollisuudet? Ja onko hyvällä elintilaa?”
(Takakansi)


Takakansi kertoo mielestäni ihan riittävästi kirjan juonesta, enkä nyt aiokaan siihen sen yksityiskohtaisemmin mennäkään. Kerron mielummin kirjan aiheuttamista fiiliksistä itsessäni, sekä Santalan painimisesta omassa elämässään, sekä kahden täysin erilaisen kulttuurin välillä. Sillä kun Santala saapuu pieneen Koskentaan vastaanottokeskukseen, on hän vielä hieman pihalla elämänsä suunnasta, niin kuin hän sanookin olevansa entinen pappi, entinen aviomies ja entinen isä. Nimittäin suhde lapsiinkin on hankaloitunut huomattavasti vuosien varrella ja varsinkin eron jälkeen. Erityisesti keski-ikäisen miehen voi olla melko vaikeaa hakea yhteyttä jo aikuisuuden kynnyksellä oleviin lapsiinsa, joista hän on vieraantunut vuosien varrella, vietettyään muutamat edelliset vuodet ulkomailla pakolaisityössä. Hän miettiikin välillä, että oli paljon helpompi toimia siellä katastrofin keskellä kuin nyt täällä Suomessa, jossa hänelle tulee yllättäviä vastoinkäymisiä, niin naisiin, Jumalaan, kuin Koskentaan kyläläisiin ja virkavaltaankin liittyviä.

Nimittäin pienessä ja ennakkoluuloisessa kylässä rasismi rehottaa, ja kokemuksesta voin kertoa, että ihmisen joka ei ole rasistinen, on toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää sitä. Mutta kirja teki senkin, avasi minulle ovia näkemään hieman enemmän kumpaankin suuntaan. Tapahtumat kirjassa ovat varmasti aivan todellisia, nimittäin Koskentaan pakolaiskeskuksen ikkunoita rikottiin useasti, asukkaita haukuttiin ja kivitettiin kauppareissuilla ja lopulta yksi mies pahoinpideltiin hengiltä. Eivätkä kylän ihmiset tai virkavalta tulleet oikeastaan vastaan tuossa pikku-kylässä. Mutta miksi eivät? Se olikin jännä, mutta hyvin todellisen tuntuinen tarina liittyen pienen kylän elämään ja ihmisten välisiin suhteisiin. Entä sitten tuo rasistinen käyttäytyminen? Onko se vain nuoruuden hölmöilyä ennakkoluulojen takia, kun ei olla aiemmin nähty mustaa miestä? Kirja kertoi hyvin hieman molempien puolien näkökulmaa asioihin. Lisäksi oli mielenkiintoista lukea entisen papin painiskelusta itsensä kanssa. Kuitenkaan niin, että kirja olisi muuttunut liian uskonnolliseksi mietinnäksi. Vaan häntä vaivasi aivan arkiset asiat, niin naisista uskontoon. Lopulta asiat kuitenkin selvenevät, mutta mihin suuntaan, se olikin osittain jopa järkyttävää. Respectit tälle kirjalle! Tragediselle draamalle.

Siksi haluankin jakaa tästä kirjasta muutaman tekstinäytteen, jotka kertovat tarpeeksi, niin että ymmärtää miksi tämä kirja kannattaa lukea. Ensimmäiseksi kerrontaa pakolaisten saapumisesta Suomeen. Meidän on hyvä muistaa, että miksi tälläistä tapahtuu, sekä ymmärtää miksi meidän velvollisuutemme on auttaa. Niin kuin meitäkin on autettu ja varmasti tultaisiin auttamaan: "Koko iltapäivä kului uuden bosnialaisperheen sijoittelussa, Perhe oli YK-viranomaisten avulla haalittu kokoon eri pakolaisleireiltä, ja monien vaiheiden jälkeen kaikki olivat päätyneet Suomeen. Kukaan ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, eikä mitään muutakaan länsimaalaista kieltä. Huitomalla ja nyökyttelemällä asiat saatiin, jotenkin selvitetyksi, [...] Santala katseli perheen äitiä, joka ilmeettömästi ja konemaisesti liikkui kantaen nyttyjä aina sinne minne osoitettiin, pari pienintä lasta perässään. Hän ei katsonut ketään silmiin, nyökytteli vain lakkaamatta, puhuttiin sitten mitä kieltä tahansa. [... ] Hän ei näyttänyt välittävän mistään. Lievästi ontuva isä ei ollut sen pirteämpi, mutta hänen silmänsä sentään liikkuivat ja hän yritti vastata kysymyksiin. [...] Mitä lienee tällekin perheelle viime kuukausina tapahtunut? Santala pohdiskeli. Äiti ehkä raiskattu kerran toisensa jälkeen, isää kidutettu, lapset vaeltaneet talosta toiseen apua etsien. Ehkä kaikki vielä selviäisi, kunhan ehtii tutkia. Ja kunhan joku suostuisi häpeältään ja syvältä tuskaltaan kertomaan."
(sivut 61 - 62)

Sekä tämä toinen kohta, jossa Santala purkaa tunteitaan päiväkirjaan, niin kuin meistä jokainen joskus... "Epäonnistunut. tuho. Munasin vielä itseni. [...] Kaikki on päin helvettiä ja minä väärässä paikassa. Miksi oikein tulin tänne? Mitä tai ketä luulin hyödyttäväni? Auttamaan muka. Ketä olen auttanut? Mohammedin olen auttanut hautaan. Sen todella olen tehnyt, ja kyllä siinä Suomen byrokratiassa paljon sai tehdäkin, että muslimin sai hautaan. [...] Mutta oikeus, sitä ei löydy mistään. Laki löytyy, se löytyy joka paikkaan, niin kuin sopiva raamatunkohta, mutta oikeutta ei löydy. Eikä löydy etsivälle rakkauttakaan, tai naista ainakaan. Sekin tulee taas mieleen. Kaikesta se tulee mieleen. Väsynyt minä olen tällaiseen leikkimiseen. Minä olen jo vanha mies, kapakastako pitää lähteä naista etsiskelemään, tai peräti bordellista. Miksi en voisi elää näin, munkkina, hyvinhän se on mennyt jo kuukausikaupalla. Tietysti minä olen lapsellinen ja epäkypsä, ihan niin kuin Tarja aina väitti. [...] Mutta kun en jaksa. [...] Mitään en nyt tekisi mielummin kuin häipyisin. Ottaisin nyyttini, hyppäisin autoon ja lasettaisin suoraan satamaan ja laivalla etelään ja siitä eteenpäin niin kauas kuin auto kestää. [...] Kaikki tekisin onnelliseksi, jos lähtisin, miksi siis vielä maleksin täällä? Mikä ihmisen todella saa tekemään, mitä hän tekee? Ja olemaan tekemättä? Omatuntoko? Tai sen puute? Saatana? Jumala?
(Sivut 156 - 157)

Mielestäni tämä on niitä kirjoja, joita jokaisen olisi hyvä lukea elämänstä aikana ihan jo yleissivityksenkin vuoksi, mutta myös siksi, että oppisi paremmin ymmärtämään maailmaa. Näiden syiden takia annankin tälle, koko kirjan tarinalle, mitäänsanomattomasta kannestaan huolimatta 4-/5.

Matti Paloheimo: Valkoinen Mandela (1994) 
Kustantanut: WSOY,
213 sivua.
Lue hyvä Suomi, lue!
-peace & love, and respect to you all-